Sm-viestit Seinäjoella 2015

Tangojuniori -laulukilpailun semifinaali 2013

Unelmien opiskelupaikka

Yhdeksäsluokkalaisen mielen valtaa vaikea päätös; jäädä Raaheen tai lähteä muualle opiskelemaan? Toisaalta olisi mukava lähteä tutulta kotiseudulta muualle uusien seikkailujen perässä. Kyllä sieltä uusia kavereita saisi ja kyllä siellä pärjäisi. Ostaisi kaupasta vain mahdollisimman halvalla kaiken ja tietysti muistaa alennustuotteet. Joka päivä söisi opiskelijoiden ruokaa, makaronilaatikkoa. Motivaatio siivoamiseen kasvaisi, kun tietää kämpän olevan omalla vastuulla. Niin ja eihän siellä yksin tarvitsisi asua, hankkii vain kämppiksen, jonka kanssa voi myös jakaa kotityöt.

Näin ajattelin kaksi vuotta sitten. Olin aivan varma, että pääsisin opiskelemaan urheiluopistoon. Olin kokenut hurjan henkisen kasvun valmistautuessa tähän suureen koitokseen, sillä vanhemmat tarkkailivat kokoajan valmiuttani muuttamaan omilleni. Olin päättänyt ansaita tämän mahdollisuuden.

Kesällä tulosten odottelu tuntui kauhealta. En pitänyt siitä, kun tutut kyselivät: “Entä jos et pääsekään Kuortaneelle?”. En halunnut ajatella asiaa tuolta kannalta. Raahen lukioon en halunnut vaikka se olikin toinen vaihtoehto. Kun tulokset tulivat, tunsin suuren pettymyksen; en päässyt unelmieni opiskelupaikkaan. En näyttänyt tunteitani kovin avoimesti, mutta sisälläni tuntui kauhealta.

Kun sain ajatukseni selviksi, tuli eteen seuraava ongelma; En tiennyt juuri mitään Raahen lukiosta. Miten kirjat hankitaan ja miten siellä toimitaan? Olin selvittänyt kaiken Kuortaneen lukiosta enkä ollut edes vaivautunut tutustumaan Raahen lukion sivustoihin. Kaikki onneksi selvisi ja täällä ollaan toisella luokalla Raahen lukiossa.

Nyt kun olen parissa vuodessa kasvanut hieman, ajattelen aivan erilailla. En silloin ollut ajatellut kovin kokonaisvaltaisesti. En siellä välttämättä olisikaan ollut yhtään sen onnellisempi kuin täällä, ehkä jopa onnettomampi. Entä jos en olisi saanutkaan uusia ystäviä? Miten olisin voinut jättää vanhat ystäväni? En mistään hinnasta haluaisi vielä lähteä kotoa pois, ikävöisin perhettäni ja kissaani valtavasti. Entä jos kouluhommia onkin niin paljon, että en ehtisi siivota tai tehdä ruokaa? Ja olen huomannut, että en vieläkään ehdi, vaikka asunkin kotona. Nyt olen onnellinen siitä, että jäin Raaheen. Olen saanut täälläkin uusia ystäviä eivätkä vanhat ystäväni ole jääneet syrjään. Saan liikkua tutussa ympäristössä ja eikä ei tarvinnut lopettaa ihania vanhoja harrastuksiani. Saan olla läheisteni kanssa joka päivä eikä mene rahaa juna- tai bussilippuihin. Täällä on myös aina joku, jonka luokse mennä puhumaan jos jokin asia painaa mieltä ja onnellisuuden aiheita on vielä vaikka kuinka paljon lisää.

On aina muistettava, että mitään vaihtoehtoja ei saa pois-sulkea. Olin aivan varma, että huippu-urheilu olisi koko elämäni, mutta tällä hetkellä asiat ovat aivan erilailla. Tilanteet muuttuvat ja asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut. Nykyään ajattelen, että haluan musiikkialalle. Olen senkin vuoksi tyytyväinen, että en päässyt Kuortaneelle. Täällä Raahen lukiossa saa rauhassa miettiä mitä elämältään haluaa. Elämään ei ole mikään kiire.

Janika Ahola