Ressistä rakkauteen
Ysillä stressasi. Koulussa kaikki kiinnosti jonkin verran, mutta oikein mikään aihepiiri ei sytyttänyt ylitse muiden. Toivoin, että jossain vaiheessa löytäisin oman juttuni, ja itselleni paras tapa jatkaa sen etsintää oli mennä lukioon.
Nyt, kun lukion aloituksesta on kulunut yli kymmenen vuotta, innostun edelleen sekä kemiasta,
laulamisesta, psykologiasta että kirjoittamisesta. Oma juttu ei siis koskaan kiteytynyt yhdeksi tietyksi perinteiseksi ammatiksi. Se ei kuitenkaan menoa hidastanut: minulla on oma, hyvin menestyvä valmennusyritys, ja rakastan työtäni sen kaikessa monipuolisuudessaan. Lukiosta saamani laaja yleissivistys ja erilaiset näkökulmat maailmaan ovatkin olleet minulle korvaamattomaksi hyödyksi työssäni.
Lukiossa meinasin usein kuolla maantiedon tunneilla nauruun huippuopettajan vitsien vuoksi, ja ruokalassa kavereilta saamani pitkän matikan tukiopetustunnit ovat edelleen lämpimiä muistoja. Kuvistunneilla kuunneltiin musaa ja aulan sohvilla sai ottaa päikkärit.
Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, että lukiossa olisi pelkästään helppoa ja hauskaa. Niin kuin saavuttaakseen mitä tahansa arvokasta elämässä, myös valkolakin eteen täytyy tehdä töitä. Mutta lukiossa tämän työn voi tehdä omalla tyylillään, monimuotoisessa porukassa, persoonallisten opettajien johdolla.
Lopulta ysiluokan stressi muuttui iloksi ja helpotukseksi: tein yhden elämäni parhaista valinnoista.
Sonja Strömsholm
26 vuotta, KTM, yrittäjä, Helsinki
Sonja kotitoimistolla Helsingissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti