Vektorilaskentaa ja 3D-mallinnusta.

Vierailimme ÄI12 mediakurssilla Oululaisen kansainvälisesti tunnetun pelistudion Ludocraftin tiloissa.  Meidät otti vastaan Ludocraftin toimitusjohtaja, Tony Manninen.

Heti ulko-ovesta sisään astuessani huomaan että Ludocraftilla on panostettu työpaikan viihtyvyyteen. Oikealla puolellani on hylly täynnä irtokarkkeja, edessäni toinen hylly täynnä pelejä lautapeleistä videopeleihin koko videopelien lyhyen historian ajalta nykypäivään saakka. Tilat ovat hyvin viihtyisän oloiset, heti ei arvaisi että jotkut oikeasti työskentelevät siellä.                 Kierros käynnistyy, ensimmäisen huoneen ovella on kyltti jossa kehotetään ottamaan kengät pois sisään astuttaessa. Huoneesta löytyy kymmeniä laatikollisia lego-palikoita. Lattiaa tuskin edes erottaa tuhansien värikkäiden palikoiden alta. Mikä on tämän lastentarhaa muistuttavan huoneen tarkoitus? Mysteerinen lego-huone on neuvottelutila, jossa pidetään ne vakavimmat palaverit.

Vaikka monia muitakin taitoja tarvitaan, pelifirman työntekijät voidaan jakaa karkeasti taitelijoihin ja matemaatikkoihin. Jos vektorilaskenta ei onnistu niin sitten pitäisi olla taitava kynän ja paperin kanssa. Jatkamme matkaa ja kuljemme työpisteiden ohi. Tulemme ison pöydän ääreen. Pöydällä makaa Ludocraftin ikuisuusprojekti, useampi tuhat-palainen palapeli jota työntekijät käyvät välillä kasaamassa kun työn teko ei meinaa luistaa ja tarvitsevat pientä taukoa.

Matkamme jatkuu. Kuljemme portaat alakertaan. Portaiden alapäässä on hetken aikaa vaikea uskoa että ollaan vielä saman yrityksen tiloissa. Edessämme on tilava, mustaksi maalattu huone joka muistuttaa ravintolaa tai yökerhoa. Alakerrasta löytyy paljon pieniä pöytiä ja tuoleja, sohvanurkkaus, snooker pöytä sekä sauna- ja soittotila. Manninen kertoo että huoneessa saatetaan järjestää laneja tai pelitestaus tilaisuuksia.


Istumme tänne hetkeksi ja
keskustelemme Mannisen kanssa
virallisemmista asioista, kuten pelia-alalla työskentelystä, siihen kouluttautumisesta ja Ludocraftista itsestään. Sen jälkeen virallinen jäykkyys katoaa ja keskustelu muuttuu vapaamuotoisemmaksi. Tiedustelemme Mannisen henkilökohtaisia mielipiteitä eri peleistä ja saimme mms, selville mitä Manninen itse pelaa tällä hetkellä ja hänen tasonsa ja luokkansa Cryptic Studios:in Neverwinter MMORPG-pelissä.  

Lopuksi haluaisin kiittä koko Ludocraftin henkilökuntaa mahdollisuudesta vierailla tiloissanne!

Kirjoittaja on 18-vuotias Niko

joka on viettänyt lyhyen elämänsä pelien parissa ja toivoo löytävänsä
sieltä itsensä myös tulevaisuudessa
 työelämässä.

Ykkösten mietteitä lukiosta

Lukiovuotta on taivallettu jo reilusti yli puolet ja tänne syksyllä tulleet uudet ykköset ovat jo ainakin päällisin puolin sopeutuneet lukioarkeen. Mutta mitä mieltä ykköset itse ovat lukiolaisen arjesta?

1. Mitä mieltä olet Raahen lukiosta?
2. Entäs miltä koeviikko on tuntunut?
3. Mikä voisi olla paremmin lukiossamme?

Lyydia 1C

1. Pidän lukiosta, vaihdoin tänne lähihoitajakoulutuksesta. Täällä saa opiskella aineita, jotka tuntuvat itsestä mielekkäiltä.

2. Koeviikot ovat raskaita, mutta menettelevät. Koeviikon jälkeen on aina "uusi alku".

3. En muuttaisi lukiossa mitään erityisesti. Nykyinen englannin ryhmiin jako arvosanojen perusteella on mielestäni hyvä uudistus. 

Jaakko-Julius 1E

1. Lukiossa on ollut mukavaa. Opiskelu on rankempaa mitä yläasteella ja vastuu opiskelusta on itsellä.

2. Koeviikolla on pakko tehdä paljon töitä, mutta kun oppitunteja ei ole, niin vapaa-aikaa jää enemmän

3. Olisi mukavaa, jos lukiossa olisi enemmän toimintaa ja tapahtumia.

Tuomas 1C

1. Lukio on ihan okei, mutta välillä on kyllä rankkaa.

2. Koeviikko on rankka ja siihen pitää lukea enemmän kuin yläasteella kokeisiin.

3. Paremmat tuolit olisi lukioon hyvä parannus!

 

Juulia, kaksoistutkintolainen

1. Pidän lukio-opiskelusta ja se antaa mukavasti vastapainoa ammatilliselle opiskelulle

2. Koeviikko on fiksu järjestely, saa kaikki kokeet kerralla alta pois.

3. Tähän on vaikea vastata, koska kaikki on melko hyvin.

Kankaanpainannasta maskeeraukseen

Raahen Lukion kuvaamatoidon ryhmä sai 26.-27.2 mahdollisuuden maskeerata Pirates of the Caribbean - Raahen rannikolla -musikaalin väkeä.

Pirates of the Caribbean - Raahen rannikolla on yli 200 hengen tekemä satukonsertti, jonka toteutuksessa oli mukana mm. Raahen musiikkiopisto, vanhempainyhdistys,  Raahe-opiston taidekoulu Purje, käsityökoulu Solmu, ammattiopiston kampaamolinja ja lukiolaisia.

Kankaanpainantakurssilla olevat lukiolaiset maskeerasivat lähinnä esityksessä olevia soittajia ja laulajia aamupäivän esityksiä varten.

Teos herätti huomiota myös mediassa. Linkki keskiviikkona 26.2 esitettyihin alue-uutisiin: http://areena.yle.fi/tv/2189740 (Esitystä koskeva juttu alkaa n. 6:44 kohdalla.)

-Juhani Ukkola

Tyylilyylejä ja -hemmoja

Pukeutuminen tarkoittaa ihmiselle ominaista tapaa verhota itsensä erilaisilla tavallisesti nahasta tai kankaasta valmistetuilla vaatteilla. Myös erilaisten koristeiden käyttö lasketaan tavallisesti pukeutumiseksi. 

-Wikipedia

Voimme iloiten todeta, että Suomen kouluissa ei ole koulupukuja, joten on sallittua pukeutua fiiliksen mukaan joka päivä, juuri niinkuin tykkää, myös koulussa. Oma pukeutumistyyli on yksi ihmisen tavoista ilmaista itseään. Tätä ilmiötä tarkkailin viikon ajan omassa koulussamme. Koulustamme löytyy mm. rock-henkistä pukeutumista, vähän hipsterimeininkiä, sporttista tyyliä, mutta enimmäkseen pukeutuminen on aika klassista, huppareilla ja farkuilla mennään. Voin siis todeta, että selkeästi johonkin genreen kuuluvista tyypeistä on koulussamme nälänhätä.

Oma diagnoosini oppilaiden pukeutumisesta, jos rajusti yleistää, on se, että poikien keskuudessa vallitsee jonkinlainen hipsteri-epidemia ja tytöt jatkavat jo vuosia kestänyttä pillifarkku-prinsessa- meininkiä. Viikon tuijotettuani eri ihmisten vaatteita, huomasin paljon yhtenäisyyksiä. Selkeästi erottuvia tyylejä ei paljoa ole. Ehkä pieni paikkakuntamme vaikuttaa siihen, että on keskeisempää sulattautua joukkoon, kuin erottua selkeästi. Hattivatteja(vakavamielisille tiedoksi hattivatit=täysin samannäköisiä) meistä ei kuitenkaan vielä ole tullut.

Tein pienen koulunkäytävägallupin ja haastattelin kuutta koulumme oppilasta heidän tyylistään ja kysyin mielipidettä siihen, että kuinka kouluun tulisi oikein pukeutua. Nyt siis hekin, jotka ovat sitä vuosia miettineet, saavat vihdoin vastauksen.
Kysymykset olivat siis seuraavat:

1. Nimi ja luokka.
2. Mikä on lempiosasi tämän hetkisestä asusta. Mistä se on?
3. Mistä yleensä ostat vaatteesi?
4. Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?
5. Miten sinun mielestäsi kouluun tulisi pukeutua?

Tässä esimerkkejä koulumme eri pukeutumistyyleistä.

1. Fanni, 1B

2. kengät, Spirit Store

3. vaihtelee, mutta mm. 

Bik Bokista ja H&M:ltä

4. Yksinkertainen, pukeutuessani 

pyrin siihen, että vaatteet sopivat yhteen.

5. Niin, että on mukava olla, ei tarvitse

 erityisesti miettiä, miten pitäisi pukeutua.

   

1. Iida, 1C

2. farkkuliivi, -

3. H&M:ltä ja kirppareilta

4. Tavallinen, mutta omannäköinen.

5. Silleen, miten itse tykkää.

1. Niko, 3D 

2. pipo ja kengät, pipo 

Varustelekasta ja kengät 

Salandolta

3. netistä. Bändivaatteita ostan
mm. EMP:ltä
4. Mukava, käytän aika paljon 
bändivaatteita, joilla voin samalla
tuoda esiin musiikkimakuani.
5. Suomessa onneksi saa itse 
valita, joten ihan miten itse tykkää.

1. Marianne, 2C
2. kaulakoru, Hiirenkorvasta
3. kirppareilta
4. rento, fiiliksen mukaan mennään
5. rennosti, ei liian tiukkoja vaatteita

     



                                 

                                         
                       

       

1. Emmi, 2C
2. rannekello, Glitter
3. Monista eri paikoista, esim.
Lindexiltä.
4. Yleensä aika väritön ja yksin-
kertainen.
5. Niinkuin muillekkin julkisille
paikoille, asiallisesti.

1. Ville, 2B
2. kengät, Zarasta
3. Vaihtelee, mutta ei Raahesta,
yleensä Oulusta mm. Stockman-
nilta tai tilaan netistä.
4. vähän erottuvampi ja tyylikäs
5. Saa pukeutua, miten haluaa,
jotenkuten siistin näköinen.

                                     































Muotibloggaajaa leikkimässä ollut Jenni Salo kiittää ja toivottaa oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille! Ü

 

Aktiivisia lukiolaisia

Raahen lukiossa opiskelijat itse määräävät kouluviihtyvyydestään ja pitävät huolen 

siitä, että arkista aherrusta tasapainottaa yhteiset hauskanpidot. Kouluvuoden aikana 

on monenlaista juhlan aihetta, perinteisten juhlien lisäksi myös opiskelijabileitä 

ja -risteilyjä. Nämä tapahtumat sekä koulun yleinen viihtyvyys eivät kuitenkaan 

olisi mahdollisia ilman aktiivisia nuoria, jotka ovat mukana oppilaskunta- ja 

tutortoiminnassa.

Viime keväänä uusi oppilankunnan hallitus pääsi toteuttamaan opiskelijoille omaa 

vapaa-ajan tilaa, jossa aikaa voi viettää rentoutuen, netissä surffaillen tai vaikka 

xboxilla pelaten. Oppilaskunnan hallituksen tuore puheenjohtaja Aki Nikkinen, joka 

toimi jo edelliskaudella oppilaskunnan hallituksessa, kommentoi Oppilaskunnan tilan 

olleen kannattava projekti ja että opiskelijat ovat nauttineet siitä.

Kysyttäessä aktiivisen lukiolaistoiminnan merkitystä Nikkinen kommentoi: 

“Muuten olisimme robotteja, jotka vain kävisivät koulussa ja menisivät sitten kotiin”. 

Hän kertoo, että oppilaskuntatoiminnassa mukana oleminen on hauskaa puuhaa ja erilaisten ihmisten välille muodostuu tiivis yhteishenki.

Vaikka lukiolaisarki saattaa joskus tuntua raskaalta, sitä helpottaa merkitsevästi se, 

että välillä pääsee unohtamaan koulujutut ja luomaan ikimuistoisia kokemuksia toisten 

nuorten kanssa.

-Roosa Luukkonen

Oppilaskunnan hallitus

Antti Jokela

Hei,

Työskentelen tätä nykyä markkinointialalla ystävieni kanssa perustamassani yrityksessä. Kansainvälisyys
ja maailman jatkuva digitalisoituminen ovat meille arkipäivää, joten lukion aikoinaan tarjoamat
yleissivistävät opinnot, pelottomuus tarttua uusiin haasteisiin sekä hyvä kielellinen ilmaisu ovat minulle
aivan välttämättömiä työkaluja. Vauhtia omaan firmaan ja osaamiseeni olen hakenut myös ulkomailla
työskentelystä, jossa kielen osaamisen lisäksi myös eri kulttuurien tuntemus oli tärkeää. Lukio antoi
tähänkin hyvän pohjan!



Meitä ympäröivä maailma muuttuu tällä hetkellä niin nopeasti, että koulussa opituista tiedoista osa
on auttamattomasti jo vanhentuneita, kun vihdoin pääsee työelämään. Sitä vastoin yleissivistys,
kommunikointitaidot ja kyky hakea tietoa sekä pitää mieli jatkuvasti avoimena tulevat aina olemaan
avainasemassa. Tämän takia pidän Raahen lukiosta saamiani eväitä erittäin hyödyllisinä.


-Antti Jokela

Stressin lievitystä

"Lausekkeen 10 lg x arvo ilmaisee melutason nousun desibeleinä (dB), kun samanlaisten melun aiheuttajien määrä kasvaa x-kertaiseksi. Kuinka monella desibelillä melutaso nousee, kun kahden raakkuvan variksen viereen tulee kolmas raakkuva varis?"

Kuuntelen hetken hälinää, mikä luokassa vallitsee. En jaksa keskittyä. Pihalla on keväinen ilma, mikä latistaa entistä enemmän opiskeluintoani. Linnut laulavat ja kevään ensimmäiset moottoripyöräilijät nauttivat auringon kuivattamasta asfaltista. Maltan kuitenkin mieleni ja lasken katseeni ikkunalta takaisin matematiikan kirjaan. Vielä pari tehtävää, ja olen valmis lähtemään kotia. 

Pyöräillessäni koulusta kotia, ajattelen lähestyvää koeviikkoa. Stressaa. Tuntuu, että ei ole aikaa lukea kokeisiin saatikka tehdä ennen koeviikkoa palautettavia tehtäviä. On englannin aineen kirjoittelemista, uskonnon tutkielman valmistamista, kuvakilpailuun osallistumista ja mitä vielä. Seuraavan lukukauden ainevalintojakin pitäisi miettiä. Entä liukkaanajopäivä Kiimingin ajoradalla? Kesätyöhaastattelu Helsingissä? Nekin kun pitäisi järjestellä uusiksi, kun samalle päivälle sattuivat. Olisi pitänyt toivoa joulupukilta lahjaksi aikaa. Sitä kun ei tahdo löytyä mihinkään.

Kuulostaako tutulta? Livahtiko lupaus seuraavalla jaksolla parantamisesta huomaamatta ohitse? Tehtävät ovat kasaantuneet viimeisille viikoille ja selviytyminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kuten sanottu, ajan kulkuun ei voi puuttua, mutta sen käyttöön voi. Kiireenkin voi onnistua lykkäämään tieltä pois jatkuvalla opiskelemisella ja tehtävien ajoittamisella. Isommista palautettavista tehtävistä kerrotaan usein jo kurssin ensimmäisillä tunneilla, mikä mahdollistaa tehtävien hoitamisen pois päiväjärjestyksestä heti alkuun. Täytyisi siis vain kaivaa kalenteri esille ja merkata itselle oma viimeinen tehtävänpalautuspäivä. Jos oikea palautuspäivä on 24.3, merkkaa itsellesi palautuspäiväksi jo aikaisempi päivä.

Tämän lisäksi olisi tärkeää, että jaksaisimme pysytellä hereillä tunneilla ja osallistua aktiivisesti tunneilla käsiteltäviin aiheisiin. Eivät saapuneet WhatsApp-viestitkään katoa minnekkään, vaikka niitä ei heti lukisikaan. Kun viime puhelimeni meni yllättäen rikki, ja jouduin turvautumaan hetkeksi vanhaan puhelimeeni, huomasin kuinka opiskelutahtini parani. Ei ollutkaan enää paljoa iloa kaivaa tunnilla puhelinta esiin, jonka ainoat toiminnot olivat soittaminen ja viestin lähettäminen. Siitä, että tunnilla keskittyy opetukseen, ei ole muuta kuin hyviä seurauksia. Tunnit eivät mene hukkaan, kotitehtäviin menee vähemmän aikaa ja kurssikokeeseen lukeminen on vain vanhan kertausta. Sen lisäksi tunnin aihe saattaa oikeasti yllättää kiinnostavuudellaan. 

Loppujen lopuksi meillä jokaisella on kuitenkin päiviä, jolloin tuntuu että energia ei riitä mihinkään. On muutakin elämää kuin koulu ja opiskelu. Silloin olisi hyvä hetkeksi rauhoittua, vetää syvään henkeä ja keskittyä hetkeksi vain koulun ulkopuoliseen elämään. Ystävien näkeminen, hyvä kirja tai vaikkapa kylpylässä käynti keskellä harmaata viikkoa ovat parasta antia jaksamaan seuraavina päivinä. On jaksamisen kannalta tärkeää, että vietämme myös stressittömiä päiviä. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa. 

Jos kuitenkin on käynyt niin, että tehtävät ovat kasaantuneet isoksi pinkaksi ja odottavat tekijäänsä, suosittelen seuraavaa: Kirjoita paperille ylös kaikki tehtävät, jotka pitäisi saada valmiiksi ja aloita helpommasta. Pelkkään stressaamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, jonka voisimme käyttää itse tehtävien tekemiseen. On helpompi suorittaa tehtävät pienissä osissa, eikä yhtenä liian isona palana. Kun tehtävän on saanut tehtyä, voi sen perään laittaa ruksin. Pian jokaisen tehtävän perässä on ruksi, olo on helpottunut ja on aika palkita itsensä! Paras palkinto kaikista on kuitenkin se, että kevät on tulossa ja kesäloma enää yhden jakson päässä <3

Tutoreitten kertomaa

Millaista on Raahen lukiossa? 

Annika ja Siiri: "Monipuolista ja mukavaa. Yhteishenki on erittäin hyvä, kehtaa olla oma itsensä."

Ville: "Hauskaa mutta samalla sopivan haastavaa. Loistava yhteishenki."

Matias: "Erittäin mukavaa: täällä on hyvä ilmapiiri, joka tekee opiskelusta mieluisaa."

Hanna-Mari: "Kivaa: voi keskittyä opiskeluun ja lukiossa on itse vastuussa omasta koulunkäynnistä, mikä motivoi opiskelemaan. Täällä on myös rento ilmapiiri, ei oo havaittavissa kiusaamista ja kaikki tulee toimeen keskenään.’’

Mikä on ollut parasta? 

Ville: "Nahkapäivä ja vanhojen tanssit."

Matias: "Uusiin henkilöihin tutustuminen ja omiin opintoihin vaikuttaminen. Lisäksi lukiossa oppii tietoja ja taitoja, joita tarvitaan myöhemmin elämässä.’’

Hanna-Mari: "Ihmiset on mukavia ja täällä viihtyy, mikä on tärkeää, että jaksaa opiskella ja nousta kouluun aamulla.’’

Onko lukio ollut vaikeaa? 

Ville: "Ei, sopivasti tekemistä.’’ 

Hanna-Mari: "Riippuu jaksosta ja aineista. Joskus on jaksoja, missä ei oo montaa lukuainetta ja joskus on taas niitä jaksoja, ku joka päivä koeviikolla on koe."

Miksi kannattaa valita lukio? 

Annika: "Hyvä pohja tulevaisuudelle.’’ 

Ville: "Saa hyvän yleissivistyksen ja kaikki tiet ovat lukion jälkeen avoinna.’’

Hanna-Mari: "Esimerkiksi jos ei ole varma mitä haluaa ammatikseen tehdä, niin voi miettiä rauhassa."

Terveiset Coloradosta!

Yli puoli vuotta vaihtovuodesta on jo takana, monia kokemuksia rikkaampana. On ollut hienoa tutustua amerikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Amerikkalainen joulu oli erilainen ja mahtava kokemus kaikkineen jouluvaloineen ja kulttuurieroineen. Pääsin myös viettämään kiitospäivää ja kunnon amerikkalaista halloweenia.

Amerikkalainen High School on täysin erilainen kuin suomalainen lukio. Koulu ja koulun aktiviteetit ovat iso osa paikallisten nuorten arkea ja itsekin olen harrastanut täällä painia, juoksua ja musiikkia. Tärkeää on myös olla mukana kannustamassa omaa koulua. Meillä pelataan amerikkalainen jalkapalloa ja koripalloa. Englannin kielen puhuminen on tullut koko ajan helpommaksi, ja on ollut mukava tavata monia uusia ihmisiä ja persoonia. Vielä on puoli vuotta aikaa ottaa kaikki irti tästä mahtavasta tilaisuudesta oppia uutta sekä kerätä paljon uusia kokemuksia!

Joona Laukka

Lukio on kärsimys

Mutta niin sen kuuluukin olla

Hartioilleni on laskeutunut todellinen haaste. Minun tulisi kirjoittaa lukiosta teksti, joka saisi mahdollisimman lukuisan määrän yläkoululaisia innostumaan ja hakemaan rakkaaseen opinahjoomme opiskelemaan. Koen olevani jopa kohtalainen kirjoittaja, mutta tämä on eittämättä haasteellisimpia tehtäviä, mitä harteilleni on laskettu.

   Voisin hyvin valehdella. Voisin sanoa, että lukiolaiselämä on huoletonta ja rentoa; että kaikki sujuu kuin itsestään, eikä mikään tee kipeää. En kuitenkaan voi tehdä sitä naiveille ja tulevaisuudenuskoisille yseille: lukio on haaste, joka pitää tiedostaa ennen siihen ryhtymistä. Lukiossa on rankkaa, läksyjä on paljon ja suoritukset ovat pääasiassa omalla vastuulla.

   Toki lukiossa on jokseenkin vapaa ilmapiiri. Harva opettaja suuttuu, jos läksyt jäävät tekemättä ja kursseja saa suorittaa omaan tahtiinsa. Kuitenkin vaikka kukaan ei pakota tekemään seitsemää kurssia samanaikaisesti, henkilökohtaiset paineet ajavat lukiolaisparan toistumiseen haukkaamaan liian suuria paloja. Vapaus tuo vastuuta ja stressitön lukiolainen on huono lukiolainen.

   Muutamia hurjia rientoja (nahkabileet, wanhojen jatkot) lukuunottamatta lukiolaisen arki on raskasta, harmaata ja matalaa. On kuitenkin ensimmäinen virhe lähteä etsimään lukiosta mukavaa arkea: lukion anti on jotain paljon mielekkäämpää kuin yleinen veltostelu ja vapaa-ajan runsaus. Lukio on avain maailmaan, avain ymmärrykseen, avain innostumiseen. Se ei voisi olla, mitä se on jos täällä sluibailtaisiin kuin lybellä. Se ei voisi olla niin laaja ja monipuolinen, jos se valmistaisi johonkin konkreettiseen, niinkuin vaikka ammattikoulu.

   Jos en olisi tullut lukioon, maailmankuvani olisi paljon rajoitetumpi, enkä ymmärtäisi omaa perspektiiviäni asoihin läheskään samalla lailla. En varmasti edes ymmärtäisi sanoja 'maailmankuva' tai 'perspektiivi'. Olisin ehkä huolettomampi, sillä tieto tuo tunnetusti tuskaa ja pelkoa. En silti usko, että voisin tyytyä johonkin toiseen kouluun. Jos olisin esimerkiksi lähtenyt Poriin tai Tornioon muusikkolinjalle, kuten suunnittelin, olisin varmasti ahdistunut. Lukio kehittää ihmistä ihmisen tähden, eikä suoraan työnharjoittajaksi yhteiskunnan taloudelliseen rattaistoon.

   Lukio ottaa ja lukio antaa. Vaikka lukiolaisarki on hektistä ja haastavaa, suosittelen sitä kaikille kynnellekykeneville. On kiva ymmärtää maailmaa, vaikkei siitä ammattia saakaan.

Lukiolaisen vapaa-aika on rentoa ja mielekästä

Lukiolta maailmalle- Sonja Strömsholm

Ressistä rakkauteen

Ysillä stressasi. Koulussa kaikki kiinnosti jonkin verran, mutta oikein mikään aihepiiri ei sytyttänyt ylitse muiden. Toivoin, että jossain vaiheessa löytäisin oman juttuni, ja itselleni paras tapa jatkaa sen etsintää oli mennä lukioon.

   Nyt, kun lukion aloituksesta on kulunut yli kymmenen vuotta, innostun edelleen sekä kemiasta, 
laulamisesta, psykologiasta että kirjoittamisesta. Oma juttu ei siis koskaan kiteytynyt yhdeksi tietyksi perinteiseksi ammatiksi. Se ei kuitenkaan menoa hidastanut: minulla on oma, hyvin menestyvä valmennusyritys, ja rakastan työtäni sen kaikessa monipuolisuudessaan. Lukiosta saamani laaja yleissivistys ja erilaiset näkökulmat maailmaan ovatkin olleet minulle korvaamattomaksi hyödyksi työssäni.

   Lukiossa meinasin usein kuolla maantiedon tunneilla nauruun huippuopettajan vitsien vuoksi, ja ruokalassa kavereilta saamani pitkän matikan tukiopetustunnit ovat edelleen lämpimiä muistoja. Kuvistunneilla kuunneltiin musaa ja aulan sohvilla sai ottaa päikkärit.

   Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, että lukiossa olisi pelkästään helppoa ja hauskaa. Niin kuin saavuttaakseen mitä tahansa arvokasta elämässä, myös valkolakin eteen täytyy tehdä töitä. Mutta lukiossa tämän työn voi tehdä omalla tyylillään, monimuotoisessa porukassa, persoonallisten opettajien johdolla.

   Lopulta ysiluokan stressi muuttui iloksi ja helpotukseksi: tein yhden elämäni parhaista valinnoista.

Sonja Strömsholm

26 vuotta, KTM, yrittäjä, Helsinki

Sonja kotitoimistolla Helsingissä