"Lausekkeen 10 lg x arvo ilmaisee melutason nousun desibeleinä (dB), kun samanlaisten melun aiheuttajien määrä kasvaa x-kertaiseksi. Kuinka monella desibelillä melutaso nousee, kun kahden raakkuvan variksen viereen tulee kolmas raakkuva varis?"
Kuuntelen hetken hälinää, mikä luokassa vallitsee. En jaksa keskittyä. Pihalla on keväinen ilma, mikä latistaa entistä enemmän opiskeluintoani. Linnut laulavat ja kevään ensimmäiset moottoripyöräilijät nauttivat auringon kuivattamasta asfaltista. Maltan kuitenkin mieleni ja lasken katseeni ikkunalta takaisin matematiikan kirjaan. Vielä pari tehtävää, ja olen valmis lähtemään kotia.
Pyöräillessäni koulusta kotia, ajattelen lähestyvää koeviikkoa. Stressaa. Tuntuu, että ei ole aikaa lukea kokeisiin saatikka tehdä ennen koeviikkoa palautettavia tehtäviä. On englannin aineen kirjoittelemista, uskonnon tutkielman valmistamista, kuvakilpailuun osallistumista ja mitä vielä. Seuraavan lukukauden ainevalintojakin pitäisi miettiä. Entä liukkaanajopäivä Kiimingin ajoradalla? Kesätyöhaastattelu Helsingissä? Nekin kun pitäisi järjestellä uusiksi, kun samalle päivälle sattuivat. Olisi pitänyt toivoa joulupukilta lahjaksi aikaa. Sitä kun ei tahdo löytyä mihinkään.
Kuulostaako tutulta? Livahtiko lupaus seuraavalla jaksolla parantamisesta huomaamatta ohitse? Tehtävät ovat kasaantuneet viimeisille viikoille ja selviytyminen tuntuu lähes mahdottomalta. Kuten sanottu, ajan kulkuun ei voi puuttua, mutta sen käyttöön voi. Kiireenkin voi onnistua lykkäämään tieltä pois jatkuvalla opiskelemisella ja tehtävien ajoittamisella. Isommista palautettavista tehtävistä kerrotaan usein jo kurssin ensimmäisillä tunneilla, mikä mahdollistaa tehtävien hoitamisen pois päiväjärjestyksestä heti alkuun. Täytyisi siis vain kaivaa kalenteri esille ja merkata itselle oma viimeinen tehtävänpalautuspäivä. Jos oikea palautuspäivä on 24.3, merkkaa itsellesi palautuspäiväksi jo aikaisempi päivä.
Tämän lisäksi olisi tärkeää, että jaksaisimme pysytellä hereillä tunneilla ja osallistua aktiivisesti tunneilla käsiteltäviin aiheisiin. Eivät saapuneet WhatsApp-viestitkään katoa minnekkään, vaikka niitä ei heti lukisikaan. Kun viime puhelimeni meni yllättäen rikki, ja jouduin turvautumaan hetkeksi vanhaan puhelimeeni, huomasin kuinka opiskelutahtini parani. Ei ollutkaan enää paljoa iloa kaivaa tunnilla puhelinta esiin, jonka ainoat toiminnot olivat soittaminen ja viestin lähettäminen. Siitä, että tunnilla keskittyy opetukseen, ei ole muuta kuin hyviä seurauksia. Tunnit eivät mene hukkaan, kotitehtäviin menee vähemmän aikaa ja kurssikokeeseen lukeminen on vain vanhan kertausta. Sen lisäksi tunnin aihe saattaa oikeasti yllättää kiinnostavuudellaan.
Loppujen lopuksi meillä jokaisella on kuitenkin päiviä, jolloin tuntuu että energia ei riitä mihinkään. On muutakin elämää kuin koulu ja opiskelu. Silloin olisi hyvä hetkeksi rauhoittua, vetää syvään henkeä ja keskittyä hetkeksi vain koulun ulkopuoliseen elämään. Ystävien näkeminen, hyvä kirja tai vaikkapa kylpylässä käynti keskellä harmaata viikkoa ovat parasta antia jaksamaan seuraavina päivinä. On jaksamisen kannalta tärkeää, että vietämme myös stressittömiä päiviä. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa.
Jos kuitenkin on käynyt niin, että tehtävät ovat kasaantuneet isoksi pinkaksi ja odottavat tekijäänsä, suosittelen seuraavaa: Kirjoita paperille ylös kaikki tehtävät, jotka pitäisi saada valmiiksi ja aloita helpommasta. Pelkkään stressaamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, jonka voisimme käyttää itse tehtävien tekemiseen. On helpompi suorittaa tehtävät pienissä osissa, eikä yhtenä liian isona palana. Kun tehtävän on saanut tehtyä, voi sen perään laittaa ruksin. Pian jokaisen tehtävän perässä on ruksi, olo on helpottunut ja on aika palkita itsensä! Paras palkinto kaikista on kuitenkin se, että kevät on tulossa ja kesäloma enää yhden jakson päässä <3
.jpg)
